Aurinkomatkojen kiertomatka
Meksiko-Guatemala-Beliz. Kokemukseni on, että kaukokohteisiin ja etenkin
kiertomatkalle valikoituu vain parhaimmisto oppaista.
Näin siis luottavaisin mielin
matkaan…
Ensimmäinen viikko menee
kivasti, kunnes toinen viikko alkaa ja
tulee aamu 14.1. Kävelen
mieheni perässä hotelli Villa Mayan aamiaiselle. Jalkani kimppuun hyökkää
käärme, joka osoittautuu myöhemmin
Henkeni saadaan juuri ja
juuri pelastetuksi. Edessä äärettömän tuskalliset kivut – kuin tulikuumalla,
nuotiosta otetulla rautakangella työnnettäisiin jalkani läpi. Olen neljättä
päivää tiputuksessa olosuhteissa, joita kukaan niitä kokematon, ei voi uskoa.
Ensiavussa maatessani odotan
oppaan soittoa. Hän on varmasti saanut tietää asiasta hotellilla. Vihdoinkin
saamme yhteyden oppaaseemme, jolta saamme lyhyen ja ytimekkään toteaman:
”Meidän täytyy nyt kuitenkin jatkaa matkaa”
Ei muuta.
Muulla ryhmällä on vuorossa
kävely ja veneajelu Floresin saarella, joka on noin viiden minuutin ajomatkan
päässä sairaalasta. Jälkeenpäin muut
suomalaiset kertovat minulle ihmetelleensä, miksi opas ei tuolloin lähde
katsomaan minua sairaalaan – he varmasti pärjäisivät tuon ajan pienellä
saarella keskenään – ja onhan heillä koko ajan mukanaan paikallisopas. Opasta
ei kiinnosta lähteä.
Ryhmän matka jatkuu Belizeen.
Opas ei soita missään vaiheessa kysyäkseen kuulumisiani tai tarjotakseen
minkäänlaista apuaan.
Toivottavasti selviydyn,
pääsen pois tästä painajaismaisesta sairaalasta – uskomme, että sitten
vihdoinkin Aurinkomatkat auttavat meitä järjestelyissä, jotta pääsemme pois
tästä maasta.
Lääkäri käy kerran
vuorokaudessa ja vain kaksi heistä puhuu auttavasti englantia. Muuten ympärillä
puhuttu kieli on vain espanja. Lakanat ja sairaalavaatteet ovat mielettömän
likaisia (täynnä veri- ja muita ulosteläikkiä), ei ole paikkaa, missä pestä
edes käsiä, kasvoja tai hampaita, seinille on työnnetty käytettyjä piikkejä,
ruoka täysin syömäkelvotonta, juomaksi vettä, johon on sekoitettu maissijauhoja,
huoneessa haisee virtsa, vain toisinaan iho puhdistetaan ennen pistoksia.
Tiputuksessa minuun menee noiden päivien ajan ravintoliuosta, veriplasmaa,
antibioottia yms.
Vierailutunneilla vieraat
tuovat mukanaan hedelmiä, joiden siemeniä syljeksivät jo ennestäänkin
sietämättömän likaisille lattioille.
Eräänä päivänä vierastunnin
aikaan sänkyni yläpuolelle tulee nainen, joka sekä itkee että rukoilee minulle
muiden huoneessa olijoiden säestäessä häntä itkuillaan.
Olen jatkuvasti
sietämättömien kipujen vuoksi tuskainen. Pyydän lisää kipulääkettä ja minulle
vastataan saavani sitä seuraavan kerran kahdeksan tunnin päästä.
Muun ryhmän matka jatkuu
Belizestä Meksikoon. Me olemme yhä Guatemalassa. Paikallinen agentti on
järjestänyt miehelleni huoneen viiden minuutin ajomatkan päästä sairaalasta.
Huone on alkeellinen, mutta mieheni käy siellä vain nukkumassa – kaiken muun
ajan hän on vierelläni sairaalassa.
Tulee päivä, jolloin pääsen
pois tuosta järkyttävästä sairaalasta. Jäämme vielä yhdeksi yöksi läheiseen
hotelliin siltä varalta, että tilanteeni huononee. Lääkäri kirjoittaa minulle
reseptin – nyt on löydettävä jostain apteekki.
Yhä edelleen kivut ovat kovat
ja olo tuskainen. Eräs paikallinen agentti lainaa setänsä pyörätuolia, jotta
pystyn liikkumaan mieheni avustuksella.
Otamme yhteyttä oppaaseen.
Olemme avuntarpeessa: Mitä nyt? Miten pääsemme täältä pois? Opas ihmettelee,
eikö mieheni ole etsinyt mitään paikallista matkatoimistoa, joka voisi auttaa. (Hän
todellakin on ollut vierelläni sairaalassa – ei ole tullut mikään muu tekeminen
mieleenkään!)
Paikallinen agentti hokee
kliseistä suosikkilausettaan: ”Don´t
worry, we take care of everything”
Menee pari päivää ja agenttia
ei enää näy, eikä hän vastaa soittoihimme eikä tekstiviesteihimme.
Aurinkomatkojen yhteistyökumppani siis haihtui kuin tuhka tuuleen.
Oppaamme saa toiselta
oppaalta tiedon, että saattaa olla, että Floresista tulee jonakin päivänä suora
lento Cancuniin.
Tälle kysymykselle Floresissa
nauretaan. Tällaista lentoa ei ole olemassakaan.
Joudumme selvittelemään
täysin itsenäisesti siis poispääsyämme tästä maasta. Pyydämme miestäni
kuskannutta, paikallisen agenttitoimiston kuskia, avuksemme kentälle.
Varaamme ainoat mahdolliset
lennot, joille on tilaa: Flores- Guatemala City – San Salvador – Cancun.
Lentoja emme saa samalle päivälle, joten meidän täytyy järjestää nyt yöpyminen
Guatemala Cityyn.
Liikkuminen ilman pyörätuolia
tuntuu mahdottomalta, mutta muu ei auta… kivut ovat aivan sietämättömät. Olo on
toivoton, mutta haaveilemme pääsystä joskus vielä Suomeen – kunpa tämä ”loma”
jo loppuisi…
Vihdoinkin pääsemme Cancuniin
ja tällä kertaa opas on meille avuksi. Hän on järjestänyt meille kyydin Cancunista
Tulumiin, jossa muut ryhmämme suomalaiset ovat. Opas ilmoittaa meille hinnan,
joka meidän on kyydistä maksettava kuskille!
Kaikkien koettelemusten
jälkeen pääsemme Tulumiin muiden suomalaisten luokse. Kyyneleitä olen viikon
aikana vuodattanut syystä jos toisesta – ja ne jatkuvat…
Hotellista saan pyörätuolin
ja huoneemme on lähellä vastaanottoa ja ruokapaikkoja. Nämä on sentään meille
järjestetty. Päästyämme huoneeseemme tulee oppaalta viesti: ”Oletteko jo
hotellissa?” Ai, nyt hän on kiinnostunut meistä…
Siihen se kiinnostus sitten
loppuikin.
Pystyn yhä edelleen olemaan
vain siten, että jalkani on kohollaan. Pienikin paine aiheuttaa täysin sietämättömän
kivun.
Guatemalan sairaalassa
lääkäri kirjoitti viimeisenä hoitopäivänäni minulle Fit to Fly- lomakkeen,
jonka mukaan minulla on lupa lentää, mutta tarvitsen ehdottomasti paikan, jossa
jalkani voi olla kohoasennossa. Lomake lähetetään samana päivänä eteenpäin.
Nyt tuleekin tieto, ettäFinnairin
ilmailulääkäri Suomessa – minua näkemättä
ja tilanteeseeni tutustumatta – päättää, että voin aivan yhtä hyvin istua
tavallisella istuimella jalka mieheni sylissä!! Täysin mahdoton ajatus!
Siitä alkaakin todellinen
”pallottelu”. Mieheni soittaessa Aurinkomatkojen toimistoon sieltä kerrotaan,
etteivät voi tässä asiassa auttaa, vaan meidän tulee ottaa yhteyttä Finnairiin.
Finnairilla puolestaan kommentoidaan, etteivät he voi millään tavalla auttaa,
joten meidän on otettava yhteys Aurinkomatkoihin. Tätä pallottelua jatkuu
viimeiset päivät ennen lentoa.
Iskee suoranainen paniikki;
en millään pysty istumaan toistakymmentä tuntia ilmailulääkärin mainitsemalla
tavalla!
Eikä tilannetta ollenkaan
helpota puhelimessa Carmenin oppaan kommentti miehelleni: ”Ellei vaimonne pysty
lentämään niin jääkään sitten Cancuniin ja sopikaa asiasta vakuutusyhtiönne
kanssa!” Mieheni lopettaa puhelun siihen.
Olemme jo täysin sanattomia.
Opas tulee hakemaan ryhmämme
hotellista matkalle kohti lentokenttää ja kotimatkaa.
En pysty katsomaan häntä edes
silmiin. Parempi, kun en sanoisi mitään.
Kuitenkin suustani tulevat
hänelle sanat: ”En koskaan halua kenenkään kokevan samaa, minkä minä olen
kokenut!”
Hän vastaa: ”Et varmaankaan.”
Eikä hän sano muuta.
Pariskunta, johon matkamme
ensimmäisen viikon aikana tutustuimme, on vierestä seurannut onnetonta
tilannettamme ja koettaa auttaa ottamalla näinä viimeisinä päivinä s-postitse
yhteyttä useaan eri päättävään tahoon Aurinkomatkoihin Suomessa.
Saan kuulla jälkeenpäin, että
oli heidän ansiotaan, että koneessa olleet kaksi tyhjää paikkaa sijoitetaan
viereeni ja saan jalan kohoasentoon ja pääsen vielä elävänä Suomeen. Tämä tieto
saadaan kuitenkin vasta lentokentällä.
Suomessa minut lähetetään välittömästi
TAYS:iin ja siellä eristyshuoneeseen. Nyt minusta vihdoinkin pidetään huolta.
Voi kamalaa, mitä kohtelua... Voimia asianosaisille ♥
VastaaPoistaHei Santtu Matkaaja, olemme hyvin pahoillamme kokemastanne. Tapahtunutta ei ole painettu villasella. Tapahtumaketju on käsitelty sen ansaitsemalla huomiolla ja vakavuudella, jotta tulevaisuudessa voimme varmistaa, ettei vastaavaa tapahdu. Ymmärrämme, etteivät sanat, kompensaatiot tai pahoittelut korvaa sitä mielipahaa, jonka tapahtuma teille jätti.
VastaaPoistaYstävällisin terveisin
Aurinkomatkat
Näin on. Kunhan joskus vielä kävelen ja pääsen pois tästä pyörätuolistani, johon onnettomuuteni minut ajoi, jatkan reissailua milloin mihinkin päin maailmaa - mutta EN KOSKAAN ENÄÄ Aurinkomatkojen mukana.
PoistaKaikille blogini lukioille kerrottakoon, että kävimme Aurinkomatkojen kanssa asian tiimoilta keskustelua ja viestittelyä. Lopulta teimme heille korvausvaatimuksen vedoten seuraaviin seikkoihin:
VastaaPoista- oppaiden ammattitaidottomuus ja tietämättömyys
- välinpitämättömyys
- avunantovelvollisuuden täyttymättömyys
- epäonnistunut viestintä
Seuraus: Oy Aurinkomatkat maksoivat meille vaatimamme korvauksen.
Aurinkomatkat olivat ennen matkatoimistojen aatelia. Hyvä asiakaspalvelu, hyvät hotellit ja avuliaat oppaat, joita näkyi ja kuului. Nyt olen viime vuosina kokenut Aurinkomatkojen romahduksen kaikilta osa-alueilta. Asiakaskontaktit matkoilla ovat minimaaliset tai sitten niitä ei ole ollenkaan. Myymälöitä om suljettu ja monet hyvät vakiomyyjät on potkittu kortistoon ja korvattu virolaisilla tai muilla ammattitaidottomilla, joilla on kova kiire ja painostus päätöksentekoon. Ehkä tämä ennakoi Aurinkomatkojen katoamista kokonaan kun asiakkaat jo kaikkoavat tällä tavalla pettyneinä.
VastaaPoistaOlen kuullut muiltakin kauhean huonoa palautetta Aurinkomatkoista. Varsinkaan tämän luettuani en aio koskaan käyttää heidän palvelujaan.
VastaaPoista