sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Aurinkomatkat - painajainen lomamatkalla

Monen monta kaukomatkaa takana ja yksi uusi juuri edessä;

Aurinkomatkojen kiertomatka Meksiko-Guatemala-Beliz. Kokemukseni on, että kaukokohteisiin ja etenkin kiertomatkalle valikoituu vain parhaimmisto oppaista.

Näin siis luottavaisin mielin matkaan…

 

Ensimmäinen viikko menee kivasti, kunnes toinen viikko alkaa ja
tulee aamu 14.1. Kävelen mieheni perässä hotelli Villa Mayan aamiaiselle. Jalkani kimppuun hyökkää käärme, joka osoittautuu myöhemmin La Barba Amarilla nimiseksi, erittäin hengenvaaralliseksi ja aggressiiviseksi myrkkykäärmeeksi. Shokki ja tajuttomuus. Neljä miestä raahaa minut nopeasti autoon ja sitten mennään.. ja kovaa. On tiedossa, että tämän käärmeen pureman jälkeen on ihmisellä elinaikaa 45 minuuttia, ellei hän saa tarvittavaa vastamyrkkyä.

Henkeni saadaan juuri ja juuri pelastetuksi. Edessä äärettömän tuskalliset kivut – kuin tulikuumalla, nuotiosta otetulla rautakangella työnnettäisiin jalkani läpi. Olen neljättä päivää tiputuksessa olosuhteissa, joita kukaan niitä kokematon, ei voi uskoa.

Ensiavussa maatessani odotan oppaan soittoa. Hän on varmasti saanut tietää asiasta hotellilla. Vihdoinkin saamme yhteyden oppaaseemme, jolta saamme lyhyen ja ytimekkään toteaman: ”Meidän täytyy nyt kuitenkin jatkaa matkaa”
 Ei muuta.

 

Muulla ryhmällä on vuorossa kävely ja veneajelu Floresin saarella, joka on noin viiden minuutin ajomatkan päässä sairaalasta.  Jälkeenpäin muut suomalaiset kertovat minulle ihmetelleensä, miksi opas ei tuolloin lähde katsomaan minua sairaalaan – he varmasti pärjäisivät tuon ajan pienellä saarella keskenään – ja onhan heillä koko ajan mukanaan paikallisopas. Opasta ei kiinnosta lähteä.

 

Ryhmän matka jatkuu Belizeen. Opas ei soita missään vaiheessa kysyäkseen kuulumisiani tai tarjotakseen minkäänlaista apuaan.

Toivottavasti selviydyn, pääsen pois tästä painajaismaisesta sairaalasta – uskomme, että sitten vihdoinkin Aurinkomatkat auttavat meitä järjestelyissä, jotta pääsemme pois tästä maasta.

 

Lääkäri käy kerran vuorokaudessa ja vain kaksi heistä puhuu auttavasti englantia. Muuten ympärillä puhuttu kieli on vain espanja. Lakanat ja sairaalavaatteet ovat mielettömän likaisia (täynnä veri- ja muita ulosteläikkiä), ei ole paikkaa, missä pestä edes käsiä, kasvoja tai hampaita, seinille on työnnetty käytettyjä piikkejä, ruoka täysin syömäkelvotonta, juomaksi vettä, johon on sekoitettu maissijauhoja, huoneessa haisee virtsa, vain toisinaan iho puhdistetaan ennen pistoksia. Tiputuksessa minuun menee noiden päivien ajan ravintoliuosta, veriplasmaa, antibioottia yms.

Vierailutunneilla vieraat tuovat mukanaan hedelmiä, joiden siemeniä syljeksivät jo ennestäänkin sietämättömän likaisille lattioille.

Eräänä päivänä vierastunnin aikaan sänkyni yläpuolelle tulee nainen, joka sekä itkee että rukoilee minulle muiden huoneessa olijoiden säestäessä häntä itkuillaan.

Olen jatkuvasti sietämättömien kipujen vuoksi tuskainen. Pyydän lisää kipulääkettä ja minulle vastataan saavani sitä seuraavan kerran kahdeksan tunnin päästä.

 

Muun ryhmän matka jatkuu Belizestä Meksikoon. Me olemme yhä Guatemalassa. Paikallinen agentti on järjestänyt miehelleni huoneen viiden minuutin ajomatkan päästä sairaalasta. Huone on alkeellinen, mutta mieheni käy siellä vain nukkumassa – kaiken muun ajan hän on vierelläni sairaalassa.

 

Tulee päivä, jolloin pääsen pois tuosta järkyttävästä sairaalasta. Jäämme vielä yhdeksi yöksi läheiseen hotelliin siltä varalta, että tilanteeni huononee. Lääkäri kirjoittaa minulle reseptin – nyt on löydettävä jostain apteekki.

Yhä edelleen kivut ovat kovat ja olo tuskainen. Eräs paikallinen agentti lainaa setänsä pyörätuolia, jotta pystyn liikkumaan mieheni avustuksella.

 

Otamme yhteyttä oppaaseen. Olemme avuntarpeessa: Mitä nyt? Miten pääsemme täältä pois? Opas ihmettelee, eikö mieheni ole etsinyt mitään paikallista matkatoimistoa, joka voisi auttaa. (Hän todellakin on ollut vierelläni sairaalassa – ei ole tullut mikään muu tekeminen mieleenkään!)

Paikallinen agentti hokee kliseistä suosikkilausettaan: ”Don´t  worry, we take care of everything”

Menee pari päivää ja agenttia ei enää näy, eikä hän vastaa soittoihimme eikä tekstiviesteihimme. Aurinkomatkojen yhteistyökumppani siis haihtui kuin tuhka tuuleen.

 

Oppaamme saa toiselta oppaalta tiedon, että saattaa olla, että Floresista tulee jonakin päivänä suora lento Cancuniin.

Tälle kysymykselle Floresissa nauretaan. Tällaista lentoa ei ole olemassakaan.

Joudumme selvittelemään täysin itsenäisesti siis poispääsyämme tästä maasta. Pyydämme miestäni kuskannutta, paikallisen agenttitoimiston kuskia, avuksemme kentälle.

Varaamme ainoat mahdolliset lennot, joille on tilaa: Flores- Guatemala City – San Salvador – Cancun. Lentoja emme saa samalle päivälle, joten meidän täytyy järjestää nyt yöpyminen Guatemala Cityyn.

Liikkuminen ilman pyörätuolia tuntuu mahdottomalta, mutta muu ei auta… kivut ovat aivan sietämättömät. Olo on toivoton, mutta haaveilemme pääsystä joskus vielä Suomeen – kunpa tämä ”loma” jo loppuisi…

 

Vihdoinkin pääsemme Cancuniin ja tällä kertaa opas on meille avuksi. Hän on järjestänyt meille kyydin Cancunista Tulumiin, jossa muut ryhmämme suomalaiset ovat. Opas ilmoittaa meille hinnan, joka meidän on kyydistä maksettava kuskille!

 

Kaikkien koettelemusten jälkeen pääsemme Tulumiin muiden suomalaisten luokse. Kyyneleitä olen viikon aikana vuodattanut syystä jos toisesta – ja ne jatkuvat…

 

Hotellista saan pyörätuolin ja huoneemme on lähellä vastaanottoa ja ruokapaikkoja. Nämä on sentään meille järjestetty. Päästyämme huoneeseemme tulee oppaalta viesti: ”Oletteko jo hotellissa?” Ai, nyt hän on kiinnostunut meistä…

Siihen se kiinnostus sitten loppuikin.

 

Pystyn yhä edelleen olemaan vain siten, että jalkani on kohollaan. Pienikin paine aiheuttaa täysin sietämättömän kivun.

 

Guatemalan sairaalassa lääkäri kirjoitti viimeisenä hoitopäivänäni minulle Fit to Fly- lomakkeen, jonka mukaan minulla on lupa lentää, mutta tarvitsen ehdottomasti paikan, jossa jalkani voi olla kohoasennossa. Lomake lähetetään samana päivänä eteenpäin.

Nyt tuleekin tieto, ettäFinnairin ilmailulääkäri Suomessa –  minua näkemättä ja tilanteeseeni tutustumatta – päättää, että voin aivan yhtä hyvin istua tavallisella istuimella jalka mieheni sylissä!! Täysin mahdoton ajatus!

Siitä alkaakin todellinen ”pallottelu”. Mieheni soittaessa Aurinkomatkojen toimistoon sieltä kerrotaan, etteivät voi tässä asiassa auttaa, vaan meidän tulee ottaa yhteyttä Finnairiin. Finnairilla puolestaan kommentoidaan, etteivät he voi millään tavalla auttaa, joten meidän on otettava yhteys Aurinkomatkoihin. Tätä pallottelua jatkuu viimeiset päivät ennen lentoa.

Iskee suoranainen paniikki; en millään pysty istumaan toistakymmentä tuntia ilmailulääkärin mainitsemalla tavalla!

Eikä tilannetta ollenkaan helpota puhelimessa Carmenin oppaan kommentti miehelleni: ”Ellei vaimonne pysty lentämään niin jääkään sitten Cancuniin ja sopikaa asiasta vakuutusyhtiönne kanssa!” Mieheni lopettaa puhelun siihen.

Olemme jo täysin sanattomia.

 

Opas tulee hakemaan ryhmämme hotellista matkalle kohti lentokenttää ja kotimatkaa.

En pysty katsomaan häntä edes silmiin. Parempi, kun en sanoisi mitään.

Kuitenkin suustani tulevat hänelle sanat: ”En koskaan halua kenenkään kokevan samaa, minkä minä olen kokenut!”

Hän vastaa: ”Et varmaankaan.”

Eikä hän sano muuta.
 

Pariskunta, johon matkamme ensimmäisen viikon aikana tutustuimme, on vierestä seurannut onnetonta tilannettamme ja koettaa auttaa ottamalla näinä viimeisinä päivinä s-postitse yhteyttä useaan eri päättävään tahoon Aurinkomatkoihin Suomessa.

Saan kuulla jälkeenpäin, että oli heidän ansiotaan, että koneessa olleet kaksi tyhjää paikkaa sijoitetaan viereeni ja saan jalan kohoasentoon ja pääsen vielä elävänä Suomeen. Tämä tieto saadaan kuitenkin vasta lentokentällä.


Suomessa minut lähetetään välittömästi TAYS:iin ja siellä eristyshuoneeseen. Nyt minusta vihdoinkin pidetään huolta.

6 kommenttia:

  1. Voi kamalaa, mitä kohtelua... Voimia asianosaisille ♥

    VastaaPoista
  2. Hei Santtu Matkaaja, olemme hyvin pahoillamme kokemastanne. Tapahtunutta ei ole painettu villasella. Tapahtumaketju on käsitelty sen ansaitsemalla huomiolla ja vakavuudella, jotta tulevaisuudessa voimme varmistaa, ettei vastaavaa tapahdu. Ymmärrämme, etteivät sanat, kompensaatiot tai pahoittelut korvaa sitä mielipahaa, jonka tapahtuma teille jätti.

    Ystävällisin terveisin
    Aurinkomatkat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Kunhan joskus vielä kävelen ja pääsen pois tästä pyörätuolistani, johon onnettomuuteni minut ajoi, jatkan reissailua milloin mihinkin päin maailmaa - mutta EN KOSKAAN ENÄÄ Aurinkomatkojen mukana.

      Poista
  3. Kaikille blogini lukioille kerrottakoon, että kävimme Aurinkomatkojen kanssa asian tiimoilta keskustelua ja viestittelyä. Lopulta teimme heille korvausvaatimuksen vedoten seuraaviin seikkoihin:

    - oppaiden ammattitaidottomuus ja tietämättömyys
    - välinpitämättömyys
    - avunantovelvollisuuden täyttymättömyys
    - epäonnistunut viestintä

    Seuraus: Oy Aurinkomatkat maksoivat meille vaatimamme korvauksen.

    VastaaPoista
  4. Aurinkomatkat olivat ennen matkatoimistojen aatelia. Hyvä asiakaspalvelu, hyvät hotellit ja avuliaat oppaat, joita näkyi ja kuului. Nyt olen viime vuosina kokenut Aurinkomatkojen romahduksen kaikilta osa-alueilta. Asiakaskontaktit matkoilla ovat minimaaliset tai sitten niitä ei ole ollenkaan. Myymälöitä om suljettu ja monet hyvät vakiomyyjät on potkittu kortistoon ja korvattu virolaisilla tai muilla ammattitaidottomilla, joilla on kova kiire ja painostus päätöksentekoon. Ehkä tämä ennakoi Aurinkomatkojen katoamista kokonaan kun asiakkaat jo kaikkoavat tällä tavalla pettyneinä.

    VastaaPoista
  5. Olen kuullut muiltakin kauhean huonoa palautetta Aurinkomatkoista. Varsinkaan tämän luettuani en aio koskaan käyttää heidän palvelujaan.

    VastaaPoista